Poikasen sukitus

Joku kuukausi sitten meni meikäläisenki jakeluun, että nuorimmanki jalaka kasvaa hurottaa eikä oikein sopivaa villasukkaa löydy. Ihmisten ilimollekki se pitäs viijä elikkäs päiväkotiin ja eihänstä nyt pikkusissa tai siskonsa sukissa kehtaa viijä. Ne nuo mukulat saapi palijain jalon kulukea ku akka vahtovaa vaen omia varpaita. Itsehän olen melko hyvin sukitettu, en tarpeeksi kuitenkaan joten nytkin on ties kuin monet sukat kesken... Itselle...

Niinpähän sitten kaivelin lankoja esiin. Löyty tommosta sinistä Nallea joka taitaa olla naapurin emännän lahjottama kerä. Siitähän liuhautin eka parin ja ne meni heti oitis käyttöön. En tuoreena niistä ennättäny kuviakaa ottaa. Nyt pääsivät yhteiskuviin uuden parin kans, vähän käytettynä van haetannekko tuo.

Alotin sillon samontein uuen parin van kun ei ennää hengenhättää ollu ni nehän jäi tuonne keskeneräsenä lojumaan taas yllättäen. Van sainpahan tekastuo nehi pois pikku peleko hanurissa, että tuo sininen pari joutuu hukkaan. 

Muutamaan otteeseen ne on jo paritonna olleet päiväkojilla. Ja menevät sekasin kun jollakin toisellakin poikasella on samanlaisesta langasta tehdyt sukat.

Tokka pari on tekastu TeeTeestä. Vähän sain jätettyö vielä tähteeksi.

Mulla oli sitä pari kerrää ja tein itelle tavikset joissa oli valkosta toverina. Ostin jo lankaaki, että teen toisetki samalla periaatteella van valkosen sijaan oisin mustaa pistäny. Noh, ehkäpä kuoppaan nyt sitte sen suunnitelman kun se kerä meni pojan töppösiin.