lauantai 25. elokuuta 2018

Narureppu vanhasta tyynyliinasta

Meijän rimpessa on alottanu koulu-urakan. Ajattelin sitten tehä hälle jumppakassin ja sain ahaa elämyksen tutkia hiukan lakanavarastoa tätä varten. Löysin tyynyliinan joka on kyllä jo aika kulahtanu.
Rimpessalle esittelin sitten silmät kiiluen, että kato, mää teen tästä sulle jumppakassin. No mitäs sanoo rimpessa? "Hyi, tuo on ruma. Emmä tommosta halua" Ööööö täääh? Ja höh. Kerroin, että tällä tyynyliinalla on meidän perheen kaikki vauvat nukkuneet. Teinijuipista lähtien. Rimpessan silmät alko hiukan jo kirkastua ja lupa tuli kankaan käytölle.


Minähän en kummonen ompelija ole edelleenkään. Pitäisi suristella vähän enemmän, että oppisi lajin. Nyt olen saanu kumminki tuunattua itelleni ompelupöyän käyttämällä vanahoja laatikostoja ja kaapin ovea... Eihän se raponen oo van asiasa ajjaa ja konneet on nyt aina saapusalla, käyttövalamiina.
Van se reppu... Omasta päästä en tietenkää lähteny sohottammaan vaan löysin käyttökeleposen ohjeen Tostnoivaa -blogista.
Hiukkasen jouvuin kyllä muokkaamaan kun mun kangas riitti vain väärinpäin... Eli kuva ois tullu kylelleen jotenka mä huristelin kahesta kappaleesta tämän repun. Tostnoivaan reppuhan on yhestä palasta ommeltu.


Sitte ohjetta ois kannattanu nouvattaa. Mun nauhakuja on noin puolet kaposempi ku mitä ois kuulunu. Mitä lie aivorupsuja taas päästelly kun se piti nuin kappeaksi tehä. Ei kait sinä muuten van oli vähän työlästä pujotella narut paikolleen. Naruiksi päätyi 140 cm pitkät kengännauhat jotka jostai alelaarista olen joskustaina ostanu.
Rimpessalta kyselin sirkkojen väriä, punaset vai vaaleenpunaset ja kuten näätte ni molempia! Miksen minä ällyö tehä nuin kun yritän kahen värin väliltä valita 😕


Repun kulmiin tuli vahvikkeeksi kangaspalat niin kestääpähän paremmin käytössä. Nuokin palat on teinin vanhoista tuulihousuista.



No kun reppu sitten oli valmis niin rimpessa sitä katteli hiukan vaisusti, että juu-u, mutta se kaipais hänen mielestä vähän jotain blingblingiä.
Okei. Muistelin ostaneeni joskus taannoin Lidlistä kangasvärejä joissa tais olla kimalletta. No kyllä, hamstraus kannattaa! Kimalleliimojahan ne oli ja tarkotettu justiinsa tekstiilikäyttöön. Ei muuta ku sopostamaan sitten vaan. Kun liimat oli kuivuneet niin lopultakin sain hyväksyvän katseen pikkuihmiseltä. Nyt se on hyvä!

lauantai 11. elokuuta 2018

Avaruuslangasta sukat

No niin. Ukkelipukkeli sai toisetki sukat. Kun semmosetkin oli tuolla lootassa kesken ja alotettu jo joskus viime syksynä. En kyllä muista miksi ne kesken jätin... Nyt ne kummiski on valamiit.


Koska lankaa oli rajallinen määrä enkä kehtaa sitä kaupasta lissää hakkee enkä tiijä varmaksi saakosta ees niin käytin taktiikkana varpaista varteen ja kahta kerralla. Itelle varmaan alunperin aattelin niistä langoista sukkia tehä joten menekki on hieman suurempi koon 45 töppösiin.
En hallihe tuota tekniikkaa kovinkaa hyvin joten ohjetta piti luntata kirjasta "Varpaista varteen"


Lankana oli tosiaan Regian Active "avaruuslanka" jossa on käytetty NASA:n astronauteille kehitettyä Outlast-teknologiaa. Phase-Change-Material (PCM) ottaa lämmön talteen ja vapauttaa sen tarvittaessa.
 Raitoja pukkasin tulemaan ilman suunnitelmaa. Lykkäsin vähän harmaan jämiä sekaan kun en tienny tuon turkoosinkaa riittosuutta kun sitä oli vain yksi kerä. Mutta eihän se huono idea ollu. Vähän harmaata seassa näyttää ihan kivalle.


Malli vedetty hatusta, pohjana perus sukat Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen kirjan oppien mukaan
Lanka Regia Active (147g, koko 45)
Puikot 2,5 mm, 100 cm pyöröt

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kalajoki sukat jälleen

Olipa kerran emäntä joka teki ukolleen Kalajoki sukat. Sitten tämä emäntä hommasi koiranpennun joka söi ne sukat. Tämän jälkeen emäntä keräili hermojaan ja sukan jäänteet pökäleinä pihalta ja mietti mitähän kaikkea tuosta koirasta voiskaan tehdä... Pitäisi vaan ensin opetella kehräämään... Tuosta pohjavillasta saisi varmasti pehmoset tumput...
Isäntä oli kovin harmissaan, olivathan ne hänen parhaat sukkansa.

Noh, tämä ei ollut valitettavasti satua vaan totisinta totta. Tein miehelle Kalajoet aikoinaan ja eihän se monesti ehtiny niitä pitämään kun pikkuinen koiranpenikka ne oli löytäny ja pistelly poskeensa. Jäljelle jäi vain kärki ja resori... Vissiin tuoki koira tykkäsi Zauberballista...
Mies halusi uuet samanlaiset ja samasta langasta. Mulla sitä pari kerää sattu olemaan ja yhistinpä sitten ne ja sain aikaseksi tämmöset...


Alulle laitoin nämä jo viime vuonna, mutta jotensakki ei intoa piisannu tehä ja sitten tuli se virkkausbuumikin.
Nyt kummiski miekkonen rupesi muistuttelemaan vähän joka välissä, että ei oo sukkia näkyny...
Koirakin on hengissä, kasvanu vähän ja jättäny aika kivasti sukat rauhaan, enää ei koivin reikäsiä sukkia ole löytynyt, ainakaan paljoa.
Perskuta, jotta virkkuurauha laskeutuisi jälleen taloon ni juhannuksena istuin sitten kannikoillani ja kuttoa sutkutin sukat. Varulta oon sen jälkeen parit muutkin hälle tehny josko se antasi sitten vähän aikaa taas virkata. Turha toivohan se on, van aina voipi yrittää. Hää ku näkkee minussa hyvän käsityöläisen ni ideoita kyllä satelee tuutin täydeltä, mitäs kaikkea hälle vois tehä. Mukavahan se tietenkin on ku jollekki mun räpöstykset kelepaa. (Ossais vaan toteuttaa...)



Ohje Kalajoki, Tiina Partanen
Puikot 2,5 mm
Lanka Zauberball (103g koko 45)