Rakas mieheni alkoi juttelemaan mukavia josko tuunaisin asepussukkaa sen verran, että ompelisin taskun siihen. Olenhan "kätevä käsistäni" ja "tarpeeksi ammattilainen" hänen mielestään. Noh yritetään.
Vaikka ompelijan tytär olenkin niin tämä omppu on kyllä vierähtänyt melkoisen kauas siitä puusta. Omistan kyllä ompelukoneen, mutta taitoja hyvin vähän.
Tästä lähdetään liikkeelle ja tämän näköistä pussukkaa lähdetään sitten turmelemaan.
Materiaaliksi sai välttää pojan vanhat toppahousut. Mitäänhän ei kannata heittää pois, ei edes kuluneita, ratkenneita ja hajonneita housuja. Näistähän löytyi vielä suht ehjiä kohtia mistä saattoi palasia leikellä.
Vetoketjunkin löysin kätköistäni. Sekin on kulkenut mukana yli 10 vuotta. Löytyi jostain asunnosta edellisen asukkaan jäljiltä. Talteen vain, sitähän voi joskus tarvia. Ja tässähän se nyt on hyötykäytössä sekin.
Tässä on jo ompelukone surissut sen verran, että pussukan etu- ja takakappaleet olisivat valmiit. Etukappaleessa on housuista myös vanua mukana. Housujen reisitasku pääsee pussukan sisäpuolelle.
Kas näin. Tässä kohtaa vielä hymyilytti. Sehän ainakin muistuttaa pussukkaa taikka taskua. Jes!
Ja sisäpuolella se reisitasku oli asettunut paikoilleen. Sen pystyi avaamaan enkä ollut huristellut sen läppää sivusaumoihin kiinni. Wau, hyvä minä!
Huh, hiki valui ja hermo oli mennä eikä enää hymyilyttänyt yhtään kun sahrasin tuon taskun mokomaan pussukkaan kiinni. Jälkikään ei kestä lähempää tarkastelua van siinä se on ja saapi luvan luottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti