Kalajoki sukat jälleen

Olipa kerran emäntä joka teki ukolleen Kalajoki sukat. Sitten tämä emäntä hommasi koiranpennun joka söi ne sukat. Tämän jälkeen emäntä keräili hermojaan ja sukan jäänteet pökäleinä pihalta ja mietti mitähän kaikkea tuosta koirasta voiskaan tehdä... Pitäisi vaan ensin opetella kehräämään... Tuosta pohjavillasta saisi varmasti pehmoset tumput...
Isäntä oli kovin harmissaan, olivathan ne hänen parhaat sukkansa.

Noh, tämä ei ollut valitettavasti satua vaan totisinta totta. Tein miehelle Kalajoet aikoinaan ja eihän se monesti ehtiny niitä pitämään kun pikkuinen koiranpenikka ne oli löytäny ja pistelly poskeensa. Jäljelle jäi vain kärki ja resori... Vissiin tuoki koira tykkäsi Zauberballista...
Mies halusi uuet samanlaiset ja samasta langasta. Mulla sitä pari kerää sattu olemaan ja yhistinpä sitten ne ja sain aikaseksi tämmöset...

Alulle laitoin nämä jo viime vuonna, mutta jotensakki ei intoa piisannu tehä ja sitten tuli se virkkausbuumikin.

Nyt kummiski miekkonen rupesi muistuttelemaan vähän joka välissä, että ei oo sukkia näkyny...

Koirakin on hengissä, kasvanu vähän ja jättäny aika kivasti sukat rauhaan, enää ei koivin reikäsiä sukkia ole löytynyt, ainakaan paljoa.

Perskuta, jotta virkkuurauha laskeutuisi jälleen taloon ni juhannuksena istuin sitten kannikoillani ja kuttoa sutkutin sukat. Varulta oon sen jälkeen parit muutkin hälle tehny josko se antasi sitten vähän aikaa taas virkata. Turha toivohan se on, van aina voipi yrittää. Hää ku näkkee minussa hyvän käsityöläisen ni ideoita kyllä satelee tuutin täydeltä, mitäs kaikkea hälle vois tehä. Mukavahan se tietenkin on ku jollekki mun räpöstykset kelepaa. (Ossais vaan toteuttaa...)

Ohje Kalajoki, Tiina Partanen

Puikot 2,5 mm

Lanka Zauberball (103g koko 45)